Oh Lord, have mercy, mercy, mercy!

Ennen mä kuvittelin että Diana Kingin Shy Guy tai Nylon beatin Rakastuin mä luuseriin oli niitä lauluja joihin mä pystyin samastumaan... Ne ajat on loppu nyt, todisteena eilisilta ja yö. Tällä hetkellä mun elämän soundtrack vois olla ennemminki Mascaran Erittäin hyvä ("Etsin kundii tiukkavartaloista, joka itseään trimmaa eikä älyllä loista" JEP...). Shy Guy ja Luuseri saa nyt odottaa sitä aikaa että oikeesti kaipaan jotain vakavaa. Tää koskee erityisesti ja etenkin myös mun eilisillan miekkosta.
Lähettiin eilen S:n ja K:n kanssa Kaivohuoneelle "ihan ilman mitään ennakko-odotuksia" ja "pitää hauskaa vaan tyttöjen kesken". No niinhän siinä sitten kävi että K kiskoi juotavaa pöydässä koulukaverinsa kanssa kun minä ja S jorailimme ja tapitimme, tiirasimme, mulkkasimme ja kyyläsimme miehiä.
S:n illan saldo: KAKSI puhelinnumeropyyntöä, joista toinen tuli oikeelta herrasmieheltä! Se poika oli niin valmis ottamaan S:n kotiin mukaan että tarjoutu viemään mut ensin taksilla himaan ja sitten ajamaan S:n kanssa niille Espooseen, koska oltiin sovittu että mennään samalla taksilla... Huutomerkki!
Mun illan saldo: Yksi puhelinnumero. No se on yks enemmän kuin normaalisti, mut miksi, siis miksi?!?!?!?!? mun pitää aina mennä ja sekaantua johonkin helppoon ja kaikenlisäks puoltuttuun?! Törmättiin meiän vanhoihin koululaisiin, vuotta vanhempiin, ihan mukaviin tyyppeihin. Entistä hauskemman tilanteesta teki se että ne ei olleet kuulleet että S ei enää seurustele, sen eksä nimittäin on näitten poikien kaveri... Yhden niistä mä tunnen ja kolme niistä ei muistanu mua ollenkaan. No jokatapauksessa, tanssahtelin sitten siinä yhden niistä tuntemattomista kanssa, ja olin viel niin laiska että hakeuduin sen saman tyypin seuraan koko loppuillan! MIKSI... Ei ollut hyvännäköinen (mun mielestä, vaikka S yrittikin jotai lohdutella), ei hauska, ei yhtään mitään. Otan tän asian ehkä vähän liian vakavasti, mut ei mun ois todellakaan tarvinnu sen kanssa pussailemaan ruveta... Voi luoja. Onneks mulla on taskut täynnä loistavia tekosyitä, kuten "Oon just eronnu, en haluu nyt tapailla ketää" tai ihan pelkkä totuus: "Et oo mun tyyppiä." Toinen totuus on se, että koska stressaan tätä näin paljon, se ei todennäkösesti koskaan soita. Peukut pystyyn!

Lähen huomenna Pariisiin mun äidin kanssa. Olen jännittynyt, en oo koskaan käynyt siellä. Ihanaa lähteä. Viikonloppuna en siis istukkaa ainakaan Kaivon terassilla, vaan ehkä esim. tällä.:)

KAKSI LOISTAVAA KYSYMYSTÄ EILISILLALTA:

1.Minä: "Joooooo on S:llä töitä huomenna, ja munki pitää olla kymmenelt pilatestunnilla..."

   Herrasmies: "Ai pidäksä sen tunnin?"

2.Poika joka pyysi mun numeroa: *tallentaa sitä numeroa kännykkään pilkun jälkeen*"Mikä se sun nimi olikaa?" (Esittelyt tuli siis tosiaan tässä vaiheessa)

   Kerron mun nimen

   Poika: "Ooksä *NIMI*?!"

Jooo... On mulla maine. Että vaikkei muistais naamaa kouluajoilta ni nimi muistuu kyl mieleen.. Ehkä on ihan hyvä paeta maasta.:D Keskiviikkoon!