A serious must-read: järkyttävä tarina isoäitini lähipiiristä

Tänään oli mun isoäidin nimipäivä, joten join sen ja äitini kanssa pullakahvit päivällä.

Isoäiti (katsoo kännykkäänsä): "Ai, mä olen saanut nimipäiväonnittelut Ritvalta... Se on kyllä niin raskas ihminen.."
Äiti: "Joooo, kerro *:lle niistä penkeistä!"
Isoäiti: "??"
Minä: "?"
Äiti: "Niin, niistä sen pihapenkeistä"
Isoäiti: "Aaaaa, niin niistä, no siis kun mä kerroin Ritvalle että meidän pihalla on niitä sellasia penkkejä joissa voi istua, niin Ritva sanoi että on niilläkin pyykkinarut ja penkkejä niitten pihalla, mutta ei hän niillä istu kun 'ne on varmaan tarkoitettu paremmille ihmisille.'"
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Niin, ja onneksi sillä on se tyttö kun sen parvekkeen alle tehtiin MOPOPARKKI. Se tyttö oli sitten soittanut isännöitsijälle siitä kun Ritva asuu ensimmäisessä asuinkerroksessa, ja ennen oli sen parvekkeen alla se hiekoituslaatikko, mutta nyt on laitettu mopoparkki. Sieltä ne sitten sanoivat vaan että eihän se niin paljoa häiritse kun eihä mopoilla ajeta kuin kesällä! Eihän Ritvakaan käytä sitä parveketta muulloin kuin kesällä! Onkohan ne itse yhtään miettynyt miltä tuntuisi jos oman parvekkeen alla olisi mopoparkki..."
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Niin nyt se on sitten etsimässä uutta asuntoa kun siitä tuntuu että häntä ei suvaita siinä taloyhtiössä kun hän ei ole parempi ihminen... Välillä kun se puhuu tollasia niin mä en vaan jaksa sitä, tekis mieli vaan huutaa sille!"
Minä: "Miten sä oot ikinä tutustunut tohon tyyppiin jos se kerran on tollanen?"
Isoäiti: "No se oli sillon Inkoossa kun sen mies kävi aina meillä jos piti tehdä jotain sellaisia miesten töitä, kun vaari oli niin huonossa kunnossa. Sitten mä aina yritin kutsua niitä kylään meille, välillä Ritva oli mukana ja välillä se mies tuli yksin.. Sitten se Ritvan mies kuoli kaksi vuotta vaarin jälkeen niin mä jotenkin säälin sitä, kun eihän se pärjännyt missään yksin. Kerrankin mä kutsuin sen meille vappua juhlimaan, ja se sanoi tulevansa. Mä olin sitten laittanut ruuat ja ihmettelin kun ei sitä kuulunut ja soitin sille. Se sanoi että se ajatteli että mulla on siellä jotain toisia vieraita, niin ei hän sitten viitsinyt tulla. Mä sanoin että nyt äkkiä tänne, ruoka on melkeen jo lautasella! Mutta kun ei sitä sittenkään kuulunut mä päätin mennä portaille tähyilemään, ja siellä se seisoi kun ei se ollut uskaltanut soittaa ovikelloa."
(Minä ja äiti: Päivittelyä)
Isoäiti: "Joo, mutta kyllähän sen ymmärtää kun sillä oli niin rankka tausta. Sillä oli yksinäinen äiti, kaikki tiesi kyllä siellä Puumalassa kuka se isä oli mutta se ei halunnut olla missään tekemisissä äidin tai lapsen kanssa. Sitten se äiti meni naimisiin ja sai kolme poikaa uuden miehen kanssa. Ne pojat teki Ritvasta niitten piian, se joutu siellä kaikki tekemään ja sen annettiin ymmärtää ettei se ollut minkään arvonen. Vielä kun Ritva sen miehen kanssa rakensi sitten mökkiä sinne Puumalaan niin siellä se joutui käymään siivoamassa niitten kotitalon veljien puolesta ja laittaa niille ruuat pakkaseen ja sellasta. Että kyllähän sen ymmärtää kun on lapsena jo tolla tavalla alistettu ja painettu maan rakoon"